Eilen olin puomitunnilla Rikun kanssa. Joskus aiemmin kirjoittelin blogiin että vauhtinappulat on olleet vähän kadoksissa mutta ne ovat nyt alkaneet löytyä :)! Alkuverryttelyssä tein siirtymisiä ja olikin iloinen yllätys että Riku lähti ihan pienestä pohkeen hipaisusta liikkeelle ja myös pysähtyi ihan melkein ajatuksen voimalla ravista. Riku on yleensä ollut sellainen että vaikka pohje ei menisikään kunnolla läpi niin pidätteidenkin läpimenossa voi kestää.
Tehtiin sitten erilaisia harjoituksia puomieilla, volteilla ja siirtymisillä. Ja ilman jalustimia :D. Alkuun oli vähän vaikeaa mutta kun itse keskityin 110 prosenttisesti alkoi sujumaan; Riku pysyi hyvin suorana, tuli myös (ainakin vähän nopeammin!) pidätteistä takaisin ja itse sain sisäkäden pidettyä kurissa että en kääntänyt voltille sisäohjalla vaan sen sijaan ulkopohkeella. Tosi hyvä fiilis jäi tunnista ja tykkään todella paljon tällaisista tekniikka-tehtävistä.
Kuitenkin näin täydellisyyden tavoittelijana pännii todella paljon jos ei onnistukaan, mutta tänään meni hyvin. Olenkin viime aikoina huomannut kuinka se oikeasti auttaa kun jaksaa keskittyä ja ratsastaa joka askeleen :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti